sunnuntai 30. joulukuuta 2018


                                             Uuden vuoden kynnyksellä!

Millaisin ajatuksin uuteen vuoteen?

Mitä jäi taakse, mitä tuli tehdyksi väärin, mikä onnistui?

Vuoden päättyminen on kuin tilinpäätöksen aikaa.
On asioita, jossa nyt jälkeenpäin katsoen, toimisi toisella tavalla.
Jos voisi peruuttaa, kelata taaksepäin ja korjata.

Mutta ei, aika kiitää eteenpäin ja elämän taustapeilistä näkyy taaksejäänyt kaikkinensa.

Suomenmaata kiertäessäni omassa työssäni, evankelistana, olen saanut kuvaa suomalaisesta sielunmaisemasta.

Monet kyynelten peittämät silmät, käsittämättömiltä näyttävät vaivojen valjaat.
Pelot, huolet ja ahdistukset,

Missä on Jumala, joka kerran auttoi ja taivastielle armahti?
Mitä tein väärin, miksi Jumala rankaisee ja miksi Hän on ääneti?

Näiden lähimmäiseni sydämen tuskaisien huoksuksien kuulijana olen saanut olla uudelleen ja uudelleen.

Niissä pienissä rukoushetkissä yhteisessä sydämen huokauksessa ja hädässä vuodatettu harmaus ja musta purkautuu sydämen kyyneliin.

Niin monta kertaa taakse jääneen vuoden aikana olen kaivannut kahvaa tai nappia, jota voisi kääntää tai painaa, jotta lähimmäiseni pääsisi taakoistaan.

Pienen hetkisen viivymme kuorminemme, yhdessä kolkuttaen Pyhille oville.
Kaiken toivottomuudenkin keskellä Jumala on!

Minun iloni on suuri aina kun kyyneleissä kimaltaa Kristuksen pyhyyden kimallus. Kun arka hymy kohoaa, kuin aurinko näkyviin mustien pilvien takaa.

Näillä pyhillä matkoilla usein rukoilen, että Herra, joka kerran kutsui työhönsä, antaisi taivaalliset työkalut, joilla taitaisi särkyneet korjata ja saattaa lähimmäistä sen ristin juureen, jossa Vapahtajamme tuskien päivänä runneltuna riippui.

Vain ristin luona haavoittunut sidotaan ja heikoista heikoimman viereen armo kumartuu.

Jos Herra suo matkani jatkuvan, edelleen pyydän, että näissä ihmiskohtaamisissa Jumalan armo saattaisi ilmestyä lähimmäiseni parhaaksi!

Sinulle, ystäväni, toivotan:

Siunattua vuotta 2019 Vapahtajan lähellä ja Häneen turvaten!