lauantai 14. huhtikuuta 2018

Lauantai-iltapäivä. Kevät tekee tuloaan ja linnut laulavat korkeassa äänilajissa.
Seurasin ikkunasta tiaisen pesutuokiota.....

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

https://youtu.be/TNun_Hoq2Vg

Älä pelkää lähestyä ristiä!
Risti on ovi ja portti valoon ja vapauteen!
Ristille on kannettu synnin häpeä, pelko ja kuolema!
Jeesus sovitti ja valmiiksi saattoi Jumalan ja ihmisen väliltä rikkimenneen sillan.
Silta on nyt valmis, reitti on selvä ja vapaa!
Silta kestää syntisen tulla oman elämänsä rikkoutuneesta majasta Pyhään valoon.
Raamattu sanoo:
Vaikka teidän syntinne olisi veriruskeat, tulevat ne lumivalkoisiksi.
Vaikka purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi!
Ainoa tie ja ainoa ovi Jumalan syliin kulkee ristin kautta.
Monet ovat tämän tien kulkeneet ja löytäneet lahjan, lahjoista parhaan.
Jumalan rauhan, sydämen puhtauden ja armahdetun syntisen osan.
Siihen on kallis hinta, mutta se on jo maksettu.
Toinen on kuollut ja antanut verensä vuotaa.
Siinä on koko elämän sisältö ja evankeliumin ihmeellinen valo.
Se valo loistaa ristin takaa!
Sinulle!

torstai 29. maaliskuuta 2018

Jospa Herra johdattaisi hyvään suuntaan askeleet.....
Hän kun yksin tietää kaiken, piikit sekä ohdakkeet.

Kaikki aina parhaaksemme Taivaan Isä arvioi,
vaikka usein korpitiellä lapsi vastaan kapinoi.

Tule, anna johto parhain, vaikkei siltä tuntuisi,
että luonas, rakas Jeesus, piikit ruusuiks muuttuisi.

Siunattua pääsiäistä ja ohi kiitävää hetkeä!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018



Jeesus sanoi:

Älköön teidä sydämenne olko murheellinen.
Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.

Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille,
että minä menen valmistamaan teille sijaa?

Ja vaikka minä menen valmistamaan tielle sijaa,
tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni,
että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte.

Tuomas sanoi hänelle:

Herra, me emme tiedä, minne sinä menet;
kuinka sitten tietäisimme tien?

Jeesus sanoi hänelle:

Minä olen tie, totuus ja elämä:
ei kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani.

Joh. 14:1-6

maanantai 26. helmikuuta 2018


Miksi murehdit minun sieluni, miksi olet minussa niin levoton?

Aurinko nousee kylmään pakkasaamuun. Pienet jääkukkaset ovat kuin enkelin siiven kosketus.

Jääkukkia akkunalla. Kukat kertovat kylmästä.

Millaiset ovat sydänhuoneen kukkaset? 

Odottamassa Psalminlaulajan lailla, että tuolla kaukana oleva kirkkaus toisi lämmön ja elämän kylmentyneeseen sydämeen.

Sielun murhe piirtää näköalaan kylmänkukkaset. Lämpö on liian kaukana sulattaakseen ne pois.

Sinne sisimpään hiipii ajatus, että sydämen kylmyys jatkuu aina vaan, loppumattomiin.

Hätäinen ja levoton sydän huokaa, kuin huurteisin ja kohmeisin huulin, "Herra armahda!, Riennä apuun. Nämä kylmänkukkaset ikkunallani peittää näköalan!"

Sydämestä saattaa nousta syytös oman elämän vääristä valinnoista, joiden seurauksena kylmyys on hiipinyt sisimpään.

Tänään Herra kuiskaa lumikukkaa katsovalle.

"Etkö näe, minä olen piirtänyt nuo kukkaset. Minä olen ollut ja olen lähelläsi. Sinun sydänhuoneessasi. Ei sinua ole unhoitettu.
Katso, kuinka tarkasti lumikukkasen muodot on valmistuneet, niin tarkoin valmistan myös sinut, lapseni. Ja vielä tarkemminkin, sillä ristinpuuhun on piirtyneet verikukkaset, merkiksi rakkaudestani sinuun".

Odota Herraa, sillä vielä minä saan häntä kiittää, hänen kasvojensa avusta!

torstai 22. helmikuuta 2018


                                                          Ohi kiitävä hetki!

Elämä on kuin virta.

 Sitä ei voi padota eikä pysäyttää.

 On vain tämä hetki.

Kallisarvoinen ja pyhä. 

Hetken kuluttua taaksejäänyt, muistoihin piirtynyt tai unohdettu.

Joskus mietin, mistä minut muistetaan, kun virta on kulkenut ja vienyt pois?

"Kukahan tuokin oli?" Joku lukee pientä ilmoitusta lehden sivuilta, lähteneitten osastolta. Laittaa lehden sivuun ja rientää päivän toimiin.

Olenko kylvänyt hyvää vai pahaa? Onko vakkasessa ollut olkia, vaiko siemeniä.
Millaisia siemeniä?

Olenko osannut elää, niinkuin olen puhunut?

Olenko osannut kertoa, että virran alajuoksulla, siellä minne virta avautuu suureen ja ihmeelliseen, on vastaanottaja valppaana. 

Sama vastaanottaja, joka yläjuoksulta matkaan auttoi. Elämän antaja.

Elämän antaja kerran kulki saman reitin. Ihmisenä, ihmisen kaltaisena.

Koko virran, kuolemaan asti. Siksi vastaanottaja on, ettei kenenkään elämä virtaisi pimeyteen, vaan muuttuisi kristallivirraksi kirkkaudessa.

Ristin voimassa ja sovittajaan luottaen uskallan uskoa ja antaa virran virrata.