tiistai 19. kesäkuuta 2018

Tänään sataa. 
Kaivatut ja odotetut pisarat putoilevat janoiseen maahan.

Luomakunta huokaa ja monen pesän asukkaan kuivuus on näännyttänyt.

Videon västäräkki on onnekas.
 Ainakin yksi sen jälkeläisistä selviytyi- Tänään se pyrähti nurmikolta kriikunapuun oksalle. 
Siinä se kiltisti odotteli emolinnun tuliaisia.

Naapurin isännän vaivalla kylvämä siemen on jo kauan odottanut pisaroita, päästäkseen alkuun.

Niin tarpeellista kuin sade onkin, on se kuitenkin tätä aikaa ja katoavaisuudessa tapahtuvaa.

Jumalan sade, joka sisäisen kaipuun tyydyttää, on moninverroin arvokkaampaa.

Vieläkö korven kulkija odottaa Jumalan sadetta, Hengen pisarointia kuivuuden kouristamaan sydämen multaan?

Vieläkö vuotaa poskipäille kyynelpurot kaipauksesta Jumalan syliin.
Armon alle, vapauteen ja sydämen puhtauteen.

Jos sadetta ei tule sydän kuivuu ja kovettuu. Ilon, rauhan ja rakkauden kukat lakastuu. Mitä siitä seuraa?

Ärtymyksen, katkeruuden ja vikoilemisen ohdakkeet elävät kuivassa maaperässä ja saavat ravintonsa turmeluksen lähteistä.

Olisiko nyt aika kääntyä, lukea kaikki roskaksi Kristuksen tähden?

Olisiko nyt aika kääntää vastaanottimet taivaskanavalle?

Golgatan verituulen ja Hengen sateen alle, sinua siunaten!