sunnuntai 30. joulukuuta 2018


                                             Uuden vuoden kynnyksellä!

Millaisin ajatuksin uuteen vuoteen?

Mitä jäi taakse, mitä tuli tehdyksi väärin, mikä onnistui?

Vuoden päättyminen on kuin tilinpäätöksen aikaa.
On asioita, jossa nyt jälkeenpäin katsoen, toimisi toisella tavalla.
Jos voisi peruuttaa, kelata taaksepäin ja korjata.

Mutta ei, aika kiitää eteenpäin ja elämän taustapeilistä näkyy taaksejäänyt kaikkinensa.

Suomenmaata kiertäessäni omassa työssäni, evankelistana, olen saanut kuvaa suomalaisesta sielunmaisemasta.

Monet kyynelten peittämät silmät, käsittämättömiltä näyttävät vaivojen valjaat.
Pelot, huolet ja ahdistukset,

Missä on Jumala, joka kerran auttoi ja taivastielle armahti?
Mitä tein väärin, miksi Jumala rankaisee ja miksi Hän on ääneti?

Näiden lähimmäiseni sydämen tuskaisien huoksuksien kuulijana olen saanut olla uudelleen ja uudelleen.

Niissä pienissä rukoushetkissä yhteisessä sydämen huokauksessa ja hädässä vuodatettu harmaus ja musta purkautuu sydämen kyyneliin.

Niin monta kertaa taakse jääneen vuoden aikana olen kaivannut kahvaa tai nappia, jota voisi kääntää tai painaa, jotta lähimmäiseni pääsisi taakoistaan.

Pienen hetkisen viivymme kuorminemme, yhdessä kolkuttaen Pyhille oville.
Kaiken toivottomuudenkin keskellä Jumala on!

Minun iloni on suuri aina kun kyyneleissä kimaltaa Kristuksen pyhyyden kimallus. Kun arka hymy kohoaa, kuin aurinko näkyviin mustien pilvien takaa.

Näillä pyhillä matkoilla usein rukoilen, että Herra, joka kerran kutsui työhönsä, antaisi taivaalliset työkalut, joilla taitaisi särkyneet korjata ja saattaa lähimmäistä sen ristin juureen, jossa Vapahtajamme tuskien päivänä runneltuna riippui.

Vain ristin luona haavoittunut sidotaan ja heikoista heikoimman viereen armo kumartuu.

Jos Herra suo matkani jatkuvan, edelleen pyydän, että näissä ihmiskohtaamisissa Jumalan armo saattaisi ilmestyä lähimmäiseni parhaaksi!

Sinulle, ystäväni, toivotan:

Siunattua vuotta 2019 Vapahtajan lähellä ja Häneen turvaten!

lauantai 22. syyskuuta 2018


                                                    Meillä on uusi naapuri!

Tikka koversi pöntön aukkoa sopivammaksi ja rupesi taloksi.
Hämmästyttävän tarkka on tikan sisäinen kello.

Joka ilta se tulee muutaman minuutin iltaseitsemän jälkeen ja vilahtaa pönttöön.
Joskus se jää katselemaan maisemia, niinkuin turisti konsanaan, ennen vetäytymistään tikan uneensa.

Aamulla auringon nousun aikaan se lähtee päivän lennoille. Joskus aamuisinkin se katselee ensin ja varmaan pohtii, mihin sitä tänään pyrähtäisi.

Luonto on ihmeellinen, jokainen päivä on erilainen, uusi ja yllätyksillä täytetty.
Jokainen päivä on Jumalan lahja.

Voimme jokainen kohdaltamme valita, vaellammeko valkeuden lapsina ja olemmeko siunauksena lähimmäisemme elämässä.

Tämä aika on itsekkyyden aikaa. Ihmiset pitävät kiinni omastaan ja haalivat lisää, eivätkä koskaan saa tarpeeksi.

Ajattele, yksi euro päivässä antaa yhdelle ihmiselle elämän, johon sisältyy ruoka, koulu, vaatetus ja huolenpito.

Euro on suuri raha, jos se pitäisi antaa lähimmäisen hyväksi, mutta sitä tuskin huomaakaan silloin, kun askeleet kulkevat markettien yltäkylläisyydessä.
Minulle tätä, tuota ja vielä tuotakin. Se on nykyihmisen loppumaton loru.

Orpolapsi Intiassa kadulla kerjäämässä ja tonkimassa roskia, on liian kaukana.
Ei sitä voi katsoa, ei se kuulu minulle ja auttakoon joku toinen, joku jolla on enemmin.

Onko euro paljon?

Kuitenkin tuo yksi euro tuo yhdelle pienelle, kaikkein haavoittuvimmalle avun.
Yhden ihmisen elämä. Onko se euron arvoinen?

Meillä on muutamia orpolapsia, joiden elämää olemme lähteneet tukemaan.
Syvästi olemme vakuuttuneita siitä, että elämämme on sen kautta on tullut siunatuksi.

Meidän pieni apumme on ollut kuin käsi, joka on nostanut yhden pienen kiinni elämään.

Viime talvena, kun lunta oli tuiskunnut tie täydeltä, olisi voinut kutsua auraajan, joka olisi korvausta vastaan lingonnut lumet pois.

Nyt kolatessani lumia, mieleni valtasi ihan liikutukseen asti ajatus, että saan laittaa pienten lasten elämäksi nyt säästyneet eurot.

Hope to India on voittoa tekemätön yhdistys joka on ikäänkuin ojennettu avun käsi Intiassa toimivan orpokodin tukemiseen. Siellä on 6500 orpolasta.

He ovat löytäneet linnun lailla kodin ja suojan.

http://hopetoindia.com/?page_id=339&lang=fi

torstai 6. syyskuuta 2018


                                                       No, mitä kuuluu?

Tuttu kysymys ystävien kohdatessa. Usein kysymykseen tulee vastatuksi melko suppeasti.
"No, ihan hyvää. Eteenpäin mennään!"

Paljon on tänä vuonna kuitenkin saanut nähdä ja kokea.
Iloa ja surua. Siunattuja kokousmatkoja lähelle ja kauemmas.

Vuoden vaihteessa tein harkitun päätöksen elämäntaparemontista.
Toteutus alkoi jo ennen joulua, ostaessani digitaalivaakan.
Suunnitelma oli pudottaa keskivartaloon kerääntynyttä painoa kuutisen kiloa.
Ei äkisti, vaan pikkuhiljaa, kuusikymmentä grammaa päivässä.

Painoa oli lähtenyt kertymään vaalean leivän, leivonnaisten ja makkaran kautta.
Vuoden alussa lopetin siis makkarat, leivonnaiset ja vaalean leivän.
Rasvaisen lihan korvasimme kalalla ja broilerilla.

Tuo kuusikymmentä grammaa oli helppo saavuttaa päivisin, ja jo viikon välein katsottuna paino alkoi pudota. Kuukaudessa kilo kahdeksansataa grammaa.
Neljässä kuukaudessa olin päässyt tavoitteeseen. Se tuntui hyvältä.

Tyttäremme oli aiemmin siirtynyt vegaaniseen ravintoon.
Aluksi sitä vähän oudoksuin omalle kohdalleni, mutta ajatus vegaaniruuasta jäi itämään ajatuksiin.

Elokuun alussa olin kasvanut päätökseen siirtyä vegaanieväille.
Keittelin herkullisia kasviskeittoja, söin nyhtökauraa ja soijapihvejä.
Nyt kuukauden kokemuksella olen tyytyväinen elämäntaparemontin myönteisiin vaikutuksiin.

Videoleikkeen keitto on bravuri parhaasta päästä!
-desilitra pieneksi kuutioitua perunaa
-desilitra pieneksi kuutioitua sipulia
-desilitra herne-maissi-paprikaa
-kolme desilitraa vettä
-ruokalusikallinen vehnäjauhoja (sekoitetaan kylmään veteen)
-yksi kasvisliemikuutio
-pieni porkkana kuutioituna
-hieman silputtua ruohosipulia
Keitetään hauduttamalla
puolisen tuntia.




Kuluneen vuoden aikana olemme saaneet kokea Jumalan hyvyyttä monella tavalla.
Hän on varjellut tieliikenteessä ja kotona arjen töissä.

Kerron sinulle veden ihmeestä.

Kuivina kesinä pihamme vanha kaivo, sellainen kahdeksan renkaan syvyinen, tahtoi ehtyä. Jossakin vaiheessa kesää koimme tuon veden loppumisen. 
Saunavesi piti noutaa, joko kottikärryillä lähteestä parinsadan metrin päästä juurrakkoisen polun takaa, tai peräkärryllä keskustaan rakennetusta matonpesupisteen hanasta.
Vuosi vuodelta jouduimme tähän samaan tilanteeseen.

Eräs ystävämme päivitteli tukalaa osaamme ja viimein hän kehoitti ottamaan kylältä kaivurin, joka kaivaisi uuden kaivon. Hän maksaisi laskun!

Ajatus tuntui aluksi hyvältä, mutta sisäinen tunnistin oli levoton.
Koska emme kokeneet varmuutta, emmekä lupaa edetä, annoimme hyvän tarjouksen mennä ohitse ja jäimme odottamaan ihmettä.

Ihmettä kannattaa aina odottaa.

Joskus ihmissilmin katsottuna hyvä, onkin Jumalan varaaman paremman edellä.
Kuljin helteisenä päivänä pihamaalla, niinkuin monasti ennenkin. Luonto kaipasi vettä.
Silmäni kiintyi perunapellon reunassa, muuhun luontoon verrattuna, vehreämpään kohtaan.

Herra hyvyydessään auttoi meitä vedenkaipaajia ja vaikutti, että hain aitasta lapion ja aloin kaivaa. Ei se järkevältä tuntunut. Tuttu pihapiiri, tutut kivet ja kokkareet, mutta jotakin sisäistä innoitusta virtasi, ja lapiolla siirtyi multa. Mullan alla oli ohutta hiekkaa, hiesua. Kun olin kaivanut puolisen metriä, alkoi kuoppaan tihkua vettä.

Käsittämätöntä! Neljänkymmenen metrin päässä on lähes viisimetrinen kaivo tyhjillään.

Kun olin päässyt metrin syvyyteen, tihkui vettä jo niin runsaasti, että viimeisetkin epäuskon ajatukset väistyivät ja huulilta pulppusi kiitos.
Miten edetä tästä. Samoin kuin talonrakentamisen, koin että tämänkin homman saan tehdä yksin.

Peräkärryllä hain Ristiinasta neljä, halkaisijaltaan kuudenkymmenen sentin kaivonrengasta. Yksi rengas painoi satakuusikymmentä kiloa.
Mietin, miten ihmeessä saan lasketuksi renkaan kaivannon pohjalle.

Usein Herra antaa viisautta yöllisissä hetkissä. Joskus jopa unessa. Niin tälläkin kertaa. Kaadoin koivun ja tein siitä viisitoistametrisen vipuvarren. Kaivannon viereen kiinnitin tukipuin metrisen pystypölkyn. Nostin vipuvarren pölkyn päälle niin että pari metriä oli kaivannon puolella ja loppu vastapainona. Pystytolpassa oli varmuudeksi ohjausrimat, jottei painava kuorma pääsisi kierähtämään.

Seuraavaksi kiinnitin vipuvarren päähän ketjutaljan, ja homma voi alkaa.
Kuopan kaivaminen oli runsaan vedentulon takia hankalaa, koska vesi murensi kuopan reunoja ja valutti hiesua pohjalle. Sain kuitenkin paaluttamalla estettyä sortumista.




Kaikki neljä rengasta siirtyi ja laskeutui hallitusti paikoileen.
Täytin kaivannon soralla ja heitin kaivokalkkia kaivon pohjalle.

Nyt tänä poikkeuksellisen kuivana kesänä on suuri ilo Jumalan kunniaksi todeta, että vesi on riittänyt. Vaikka siinä on vain kuudenkymmenen sentin halkaisijalla oleva rengas, ja syvyyttä hieman yli kaksi metriä, niin sieltä saa ammentaa hyvää ja kirkasta vettä. Nopsasti tulee vesi otetun tilalle.

Kiitos Jumalalle vedestä!

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Tänään sataa. 
Kaivatut ja odotetut pisarat putoilevat janoiseen maahan.

Luomakunta huokaa ja monen pesän asukkaan kuivuus on näännyttänyt.

Videon västäräkki on onnekas.
 Ainakin yksi sen jälkeläisistä selviytyi- Tänään se pyrähti nurmikolta kriikunapuun oksalle. 
Siinä se kiltisti odotteli emolinnun tuliaisia.

Naapurin isännän vaivalla kylvämä siemen on jo kauan odottanut pisaroita, päästäkseen alkuun.

Niin tarpeellista kuin sade onkin, on se kuitenkin tätä aikaa ja katoavaisuudessa tapahtuvaa.

Jumalan sade, joka sisäisen kaipuun tyydyttää, on moninverroin arvokkaampaa.

Vieläkö korven kulkija odottaa Jumalan sadetta, Hengen pisarointia kuivuuden kouristamaan sydämen multaan?

Vieläkö vuotaa poskipäille kyynelpurot kaipauksesta Jumalan syliin.
Armon alle, vapauteen ja sydämen puhtauteen.

Jos sadetta ei tule sydän kuivuu ja kovettuu. Ilon, rauhan ja rakkauden kukat lakastuu. Mitä siitä seuraa?

Ärtymyksen, katkeruuden ja vikoilemisen ohdakkeet elävät kuivassa maaperässä ja saavat ravintonsa turmeluksen lähteistä.

Olisiko nyt aika kääntyä, lukea kaikki roskaksi Kristuksen tähden?

Olisiko nyt aika kääntää vastaanottimet taivaskanavalle?

Golgatan verituulen ja Hengen sateen alle, sinua siunaten!

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Lauantai-iltapäivä. Kevät tekee tuloaan ja linnut laulavat korkeassa äänilajissa.
Seurasin ikkunasta tiaisen pesutuokiota.....

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

https://youtu.be/TNun_Hoq2Vg

Älä pelkää lähestyä ristiä!
Risti on ovi ja portti valoon ja vapauteen!
Ristille on kannettu synnin häpeä, pelko ja kuolema!
Jeesus sovitti ja valmiiksi saattoi Jumalan ja ihmisen väliltä rikkimenneen sillan.
Silta on nyt valmis, reitti on selvä ja vapaa!
Silta kestää syntisen tulla oman elämänsä rikkoutuneesta majasta Pyhään valoon.
Raamattu sanoo:
Vaikka teidän syntinne olisi veriruskeat, tulevat ne lumivalkoisiksi.
Vaikka purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi!
Ainoa tie ja ainoa ovi Jumalan syliin kulkee ristin kautta.
Monet ovat tämän tien kulkeneet ja löytäneet lahjan, lahjoista parhaan.
Jumalan rauhan, sydämen puhtauden ja armahdetun syntisen osan.
Siihen on kallis hinta, mutta se on jo maksettu.
Toinen on kuollut ja antanut verensä vuotaa.
Siinä on koko elämän sisältö ja evankeliumin ihmeellinen valo.
Se valo loistaa ristin takaa!
Sinulle!

torstai 29. maaliskuuta 2018

Jospa Herra johdattaisi hyvään suuntaan askeleet.....
Hän kun yksin tietää kaiken, piikit sekä ohdakkeet.

Kaikki aina parhaaksemme Taivaan Isä arvioi,
vaikka usein korpitiellä lapsi vastaan kapinoi.

Tule, anna johto parhain, vaikkei siltä tuntuisi,
että luonas, rakas Jeesus, piikit ruusuiks muuttuisi.

Siunattua pääsiäistä ja ohi kiitävää hetkeä!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018



Jeesus sanoi:

Älköön teidä sydämenne olko murheellinen.
Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.

Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille,
että minä menen valmistamaan teille sijaa?

Ja vaikka minä menen valmistamaan tielle sijaa,
tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni,
että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte.

Tuomas sanoi hänelle:

Herra, me emme tiedä, minne sinä menet;
kuinka sitten tietäisimme tien?

Jeesus sanoi hänelle:

Minä olen tie, totuus ja elämä:
ei kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani.

Joh. 14:1-6

maanantai 26. helmikuuta 2018


Miksi murehdit minun sieluni, miksi olet minussa niin levoton?

Aurinko nousee kylmään pakkasaamuun. Pienet jääkukkaset ovat kuin enkelin siiven kosketus.

Jääkukkia akkunalla. Kukat kertovat kylmästä.

Millaiset ovat sydänhuoneen kukkaset? 

Odottamassa Psalminlaulajan lailla, että tuolla kaukana oleva kirkkaus toisi lämmön ja elämän kylmentyneeseen sydämeen.

Sielun murhe piirtää näköalaan kylmänkukkaset. Lämpö on liian kaukana sulattaakseen ne pois.

Sinne sisimpään hiipii ajatus, että sydämen kylmyys jatkuu aina vaan, loppumattomiin.

Hätäinen ja levoton sydän huokaa, kuin huurteisin ja kohmeisin huulin, "Herra armahda!, Riennä apuun. Nämä kylmänkukkaset ikkunallani peittää näköalan!"

Sydämestä saattaa nousta syytös oman elämän vääristä valinnoista, joiden seurauksena kylmyys on hiipinyt sisimpään.

Tänään Herra kuiskaa lumikukkaa katsovalle.

"Etkö näe, minä olen piirtänyt nuo kukkaset. Minä olen ollut ja olen lähelläsi. Sinun sydänhuoneessasi. Ei sinua ole unhoitettu.
Katso, kuinka tarkasti lumikukkasen muodot on valmistuneet, niin tarkoin valmistan myös sinut, lapseni. Ja vielä tarkemminkin, sillä ristinpuuhun on piirtyneet verikukkaset, merkiksi rakkaudestani sinuun".

Odota Herraa, sillä vielä minä saan häntä kiittää, hänen kasvojensa avusta!

torstai 22. helmikuuta 2018


                                                          Ohi kiitävä hetki!

Elämä on kuin virta.

 Sitä ei voi padota eikä pysäyttää.

 On vain tämä hetki.

Kallisarvoinen ja pyhä. 

Hetken kuluttua taaksejäänyt, muistoihin piirtynyt tai unohdettu.

Joskus mietin, mistä minut muistetaan, kun virta on kulkenut ja vienyt pois?

"Kukahan tuokin oli?" Joku lukee pientä ilmoitusta lehden sivuilta, lähteneitten osastolta. Laittaa lehden sivuun ja rientää päivän toimiin.

Olenko kylvänyt hyvää vai pahaa? Onko vakkasessa ollut olkia, vaiko siemeniä.
Millaisia siemeniä?

Olenko osannut elää, niinkuin olen puhunut?

Olenko osannut kertoa, että virran alajuoksulla, siellä minne virta avautuu suureen ja ihmeelliseen, on vastaanottaja valppaana. 

Sama vastaanottaja, joka yläjuoksulta matkaan auttoi. Elämän antaja.

Elämän antaja kerran kulki saman reitin. Ihmisenä, ihmisen kaltaisena.

Koko virran, kuolemaan asti. Siksi vastaanottaja on, ettei kenenkään elämä virtaisi pimeyteen, vaan muuttuisi kristallivirraksi kirkkaudessa.

Ristin voimassa ja sovittajaan luottaen uskallan uskoa ja antaa virran virrata.


tiistai 20. helmikuuta 2018


                                                 Jos me saisimme toivoa.....

On tulossa talven kylmimmät yöt.  Helmi-Maaliskuun vaihteessa paukkuu pakkanen.

Jotta voimme laulaa ja visertää kevätlaulumme iloksesi, tarvitsemme sinun apuasi.
Onhan ruokintalaudalla ravintoa meille, sillä lyhyen talvipäivän aikana emme ehdi luonnosta löytää riittävästi syötävää?
Lunta on paljon ja pakkanen kireää.

Parasta evästä on auringonkukan siemenet, mutta kyllä meille tehdyt talipötkötkin ovat mieleen.

Jospa ruokintapaikka olisi suojaisan puun tai pensaan vierellä, katsos kun meillä on paljon pelättävää henkemme puolesta. Pensaan tai puun oksastossa olisi turvallisempaa napostella talvievästä.

Me, jotka selviämme talven yli, laulamme pian korkeassa äänilajissa!

perjantai 16. helmikuuta 2018


                                                          Jos nappi kiristää......

Suuri voitto ja saavutus on, jos ihminen pääsee sinuksi itsensä kanssa. Luonnolliseen elämänkaareen kuuluu vanhentuminen ja siihen liittyvät muutokset.
Asiat, joita ei voi muuttaa, on paras unohtaa ja kulkea eteenpäin.

Jos kuitenkin edessä on tilanne, jossa ylimääräiset kilot ahdistaa, nappi on liian tiukalla ja vyön reijät vähenee, on hyvä miettiä onko mitään tehtävissä.

Kerron tässä hyvän ja toimivan painonhallinta tavan.

En suosittele painon pudotukseen paastoa, koska nopeasti pudotettu paino tulee nopeasti takaisin. Elimistö jää ikäänkuin "vaanimaan" niukan ajan päättymistä.
Kun ravintoa taas tulee normaalisti kerää elimistö nopeasti takaisin menetetyt "asemat".
Siksi en suosittele nopeaa laihdutusta, vaan elämäntapamuutoksen kautta saatavaa kestävää, tavoiteltua ja itselle sopivaa painoa.
En suosittele normaali ruokailun korvaamista diettiannoksilla, koska se ei ole useinkaan "suun mukaista".

Jotain täytyy kuitenkin korjata.

Osta digitaalivaaka, aseta tavoite ja tee päätös.

Kuusikymmentä grammaa päivässä ei tunnu kovin suurelta, eikä vaikealta saavuttaa,
mutta elimistö sopeutuu pieneen muutokseen suurta paremmin.

Kysymyksessä ei siis ole laihdutus, vaan elämäntapa muutos.

Kuusikymmentä grammaa päivässä on kilo kahdeksansataa grammaa kuukaudessa.
Painoa voi itseään armahtaen tarkkailla kolmen päivän väliin, ottaen huomioon kehon luonnollisen painonvaihtelun.

Miten paino putoaa?

Sokerin määrän tarkistus voi avata silmiä.

Kun laskin omaa sokerin käyttöä, niin huomasin aamu, päivä, iltapäivä ja ilta juomien (kahvin ja teen) kanssa lusikoin päivän mittaan neljätoista lusikallista sokeria.
Se oli desi päivässä ja kolme litraa kuukaudessa ja kolmekymmentäkuusi litraa vuodessa.

Vaaleat leivät, pullat ja viinerit kannattaa vaihtaa parempaan.
Hedelmiin ja marjoihin.
 Erityisesti elintarvikkeisiin ympätty Fruktoosisiirappi on aine, jota kannattaa karttaa. Se on kemiallisesti prosessoitua, keinotekoista ja elimistölle koukuttavan haitallista.

Mahdollisimman paljon kannattaa suosia puhtaista kotimaisista aineksista itsevalmistettua kotiruokaa.

Makkara on prosessoitua ja epäterveellistä syötävää. Makkaramassaan laitetaan eläimestä ne osat, joita ei kaupan lihatiskissä näe. Koneellisesti luista irroitetut kalvot ja lihan kaltaiset osat. Makkara sisältää keskimäärin 25% rasvaa, joten pakkauksen makkarapötköistä joka neljäs on pelkkää eläinrasvaa. Nitriitillä saadaan komea väri.
Jauhoja, vettä, sakeuttamisaineita, lisäaineita, vahventeita ja mausteita.
Siitä on makkarat tehty.

Aamu on hyvä aloittaa ravitsevalla puurolla. Päivällä kotiruoka-ateria. Annoksien määrää ei tarvitse pienentää.

Iltapala voi olla runsas, kunhan se on hedelmäpainotteinen ja rasvaton.

Se, että tuo kuudenkymmenen gramman pudotus toteutuu, edellyttää päivittäistä parin kilometrin kävelyä vastaavaa liikkumista, normaalin liikkumisen lisäksi.

Painon alentumista kannattaa seurata ja vaikkapa pitää päiväkirjaa terveellisemmästä arjesta ja iloita siitä, kun nappi menee kiristämättä kiinni.


tiistai 13. helmikuuta 2018


https://www.youtube.com/watch?v=aDdhL3FyyG8

                                   Kokoustallenne Hämeenlinnassa Toimiksella
                                             4.2.-18  pidetystä kokouksesta!
Ystävä on Jumalan lahja!

perjantai 9. helmikuuta 2018


                  Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Älä enää etsi lahjaa, etsi lahjan antajaa!
Etsi joka solullasi taakan raskaan kantajaa.

Ei hän omaa kuormaa vienyt ristinpuulle mukanaan.
Meidän synnit Herra kantoi, tuskan kaiken harteillaan.

Etsi tietä Isää kohti, tietä kohti kotia.
Ristin takaa valo hohti, usko ruokkii toivoa.

Kädet pyhät, vakaat antaa, suojan matkalainen saa.
Kun en jaksa, Herra kantaa, lohdun sielu saavuttaa.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

sunnuntai 4. helmikuuta 2018


                                                            Älä hukkaa hetkeä!

                                                        Se kiitää nopeasti ohi!
              Tämän päivän Herra on tehnyt, eläkäämme se Hänen kunniakseen!
                          Sanat, jotka kantaa elämää kannattaa sanoa ajallaan, 
                                        sillä huomisetahan me emme tiedä.
                           Tänään on mahdollisuus kätkeä hyvien ajatuksien
                                   alle meille rakkaat ihmiset, sekä myös ne, 
                                             jotka eivät lukeudu ystäviimme.
                       Tänään on mahdollisuus avata nyrkkiin puristettu käsi
                                                         ja antaa anteeksi.
            Tänään on mahdollisuus vapautua vihan ja katkeruuden vankilasta.
                     Tänään on tie avoin rakastavan Jumalamma rakkauteen.
                 Tänään voi alkaaa uusi ja puhdas, armahdetun ihmisen elämä.
                            Yön varjot ovat väistyneet, eilinen ei koskaan palaa, 
                                       on vain tämä hetki ja mahdollisuus.
                                               Elävät, elävät Sinua kiittävät!
                                    Siunaa Kaikkivaltias tämän päivän matka!

perjantai 2. helmikuuta 2018

        Helmikuun toinen...




Lähde mukaan mielenkiintoiselle ja uskonelämää syventävälle matkalle! 

Lue Paavalin kirje Filippiläisille. Siinä on neljä lukua ja aikaa sen lukemiseen menee 5-10 minuuttia.

Lue se itsellesi, ajatuksella "Minä saan!", siis armon kautta.

Valitse lukemistasi neljästä luvusta yksi jae, joka sinulle nyt lukiessasi tuntuu hyvälle ja virvoittavalle. Tallenna tuo jae ja anna sen elää sydänhuoneessasi.

Seuraavana päivänä lue Paavalin kirje Kolossalaisille, siinäkin neljä lukua ja sama lukuaika. Tallenna jae, joka sinua virvoittaa.

Jatka taas seuraavana päivänä, edeten ensimmäistäTessalonikalaiskirjettä.
Kirjassa olevan viiden luvun jälkeen tallenna taas mieleesi yksi jae.

Nyt sinulla on jo kolme Jumalan Sanan, sinua virvoittavaa jaetta.

Jatka näin Raamatunlukuasi päivittäin, kohti Raamatun viimeistä kirjaa.
Kun seitsemäntoista päivää on kulunut, Ilmestyskirja on luettu ja sinulla on seitsemäntoista erinomaisen hyvää Raamatun jaetta.

Huomaat myös tässä kohdin, että Raamatun kirjojen luvusta on tullut sinulle jokapäiväinen tapa. Voi olla, että olet kokenut erityistä Jumalan läheisyyttä avatun Sanan äärellä. Vaikket olisikaan kokenut "taivashetkiä" tunnetasolla, niin uskosi on rakentunut Sanan kautta.

Tästä voitkin siirtyä Matteuksen evankeliumiin. Pituutensa vuoksi evankeliumit kannattaa puolittaa, niin että ensin luetaan luvut 1-14 ja seuraavana päivänä 15-28.

Markus 1-8 ja 9-16. 

Luukas 1-12 ja 13-14

Johannes 1-11 ja 12-21

Raamatun päivittäinen kirjaluku etenee Apostolien tekojen ja Roomalaiskirjeen kautta eteenpäin. 

Kun olet luvuissasi ehtinyt Efesolaiskirjeeseen, on Uusi Testamentti luettu läpi.
Aikaa on kulunut 31 päivää aloituksesta, eli yksi kuukausi.

Sinulla on rikkautena 31 erinomaista jaetta rikastamassa elämääsi.
On toteutunut Raamatun kehoitus: "Halatkaa, niinkuin vastasyntyneet lapset Sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen!" (1.Piet.2:2))

Jos jatkat lukuohjelmaa, niin vuoden kuluttua olet lukenut Uudentestamentin kaksitoista kertaa ja hyvänäsi on yli 360 sinulle tärkeää jaetta.

Lukiessasi on hyvä tietää, että Herra puhuu Sanansa kautta. Siksi Raamatun luku on hyvä aloittaa rukouksella. 

"Puhu, Herra, palvelijasi kuulee!"

Siunattua matkaa!

keskiviikko 31. tammikuuta 2018



            Pian on taas aika, jolloin oravat kiinnostuvat pesän rakentamisesta. Viime vuonna purkasin vanhan toppatakkini ja nyhdin vanua linnunruokintahäkkyrään.
Vanu tuntui olleen oravalle mieleen, sillä se yritti saada kertakuormaan mahdollisimman suuren pallon.

tiistai 30. tammikuuta 2018

                                                           Kuninkaantekijä

"Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima. Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen.
Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä.  (Danielin kirjan luku 2, jakeet 20-22)

Lumi narskuu askelten alla. Olen taas kerran tutulla polulla, joka lähtee kotipihasta, puikkelehtii puiden lomitse pellonreunaan, josta se mutkitellen tuo kulkijan jälleen kotipihaan.

Yöllä on satanut lunta. Oravat ja jänikset ovat pienine käpälineen jättäneet jälkensä lumeen.

"Kuninkaantekijä", tuumin kävellessäni. Kuka hän on?

Joskus kuninkaan tekijöiksi rajataan taustajoukko, joka on myötävaikuttanut siihen, että juuri heidän ehdokkaansa on päässyt korkeaan virkaansa.
Kun valinta on aikanaan johtanut toivottuun tulokseen, nämä taustajoukot astuvat esiin etsimään omaa kunniaansa sanoen; "Me se teimme!"

Takanamme on vaalit, jossa istuva presidentti valittiin ylivoimaisella äänimäärällä uudelle kaudelleen.

Jäin polullani miettimään, kuinka uskovien joukossa olikaan erilailla vaaleihin ja ehdokkaisiin suhtautuvia.

Oli heitä, joiden mielestä uskovan pitää äänestää, ja heitä, jotka sanovat, ettei se uskovaiselle kuulu.

Erilaisin silmin katsotaan ehdokkaita ja heidän arvojaan ja aiempaa meriittiä.
Niin saattaa pienessäkin joukossa olla usean eri ehdokkaan tukijoita, jotka "Herrassa kokevat" juuri oman ehdokkaansa ylivertaisuuden.

Yksi sydän ja yksi sielu repeytyy siellä, missä oma näköala ja mielipide on vastakkainen veljen tai sisaren mielipidettä.

Minulle soitti vaalien alla muuan iäkäs sisar. 
Hän oli varma oman ehdokkaansa kohdalta, että juuri hänet Herra tahtoo nostaa korkeaan virkaan.
Sain kuulla vaalisaarnan, johon ei jäänyt mitään tilaa omille ajatuksille.

Kuka on kuninkaan tekijä, kuka asettaa valtiaat valtaansa, viranhaltijat virkaansa?

Daniel sai sanan kuningas Nebukadnessarille. Herra korottaa kuninkaat valtaan.
Ajattelen niin, että Kuningasten Kuningas taivaallisessa viisaudessaan antaa edelleen valtakunnan kenelle hän tahtoo.
 Esivaltaa myöden kaikki on Jumalan asettamaa.

Hämmästyttävää saattaa olla ajatus, että Herra antoi kuninkaallisen aseman myös sellaisten hallintaan, jotka toimivat vastoin pyhyyden lakeja.

Raamattua tutkiessa näyttäisi olevan niin, että Herra voi pienen kansan siunata ja tehdä suureksi, tai suuren kansan murskata.

Joskus Herra nostaa pahan hallitsijan toteuttamaan tätä hajoittajan virkaa, ikäänkuin kurittajaksi kurittomalle.

Oli siis kansan johtaja ihmissilmin hyvä tai paha, on hän virassaan Jumalan nostamana, siihen aikaan ja tarkasti rajattuun määrään.

Jumalan ihmiset voivat luottavaisin mielin luottaa Jumalan täydellisyyteen, Hänen johtaessaan kansojen joukkoa ennen ja nyt ja tästä eteenkin päin.
Mikä tehtävä uskovalle jää?

Nouseepa kansaa johtamaan kuka tahansa, uskovan tehtäväksi jää rukous kansan johtajien ja päättäjien puolesta ja toivottaa Jumalan tahdon tapahtumista kansamme parhaaksi.

Jäljet lumessa kertovat, joku on kulkenut tästä aiemmin ja tiedän, joku joskus jälkeeni kulkee ja miettii elämän kulkua. Herra, Kaikkivaltias, siunaa presidenttimme puolisoineen ja rakkaineen. Siunaa hallitus ja esivalta! Kiitos että olet kansojen kuninkaiden Jumala ja herrojen Herra!