Aurinko nousee kylmään pakkasaamuun. Pienet jääkukkaset ovat kuin enkelin siiven kosketus.
Jääkukkia akkunalla. Kukat kertovat kylmästä.
Millaiset ovat sydänhuoneen kukkaset?
Odottamassa Psalminlaulajan lailla, että tuolla kaukana oleva kirkkaus toisi lämmön ja elämän kylmentyneeseen sydämeen.
Sielun murhe piirtää näköalaan kylmänkukkaset. Lämpö on liian kaukana sulattaakseen ne pois.
Sinne sisimpään hiipii ajatus, että sydämen kylmyys jatkuu aina vaan, loppumattomiin.
Hätäinen ja levoton sydän huokaa, kuin huurteisin ja kohmeisin huulin, "Herra armahda!, Riennä apuun. Nämä kylmänkukkaset ikkunallani peittää näköalan!"
Sydämestä saattaa nousta syytös oman elämän vääristä valinnoista, joiden seurauksena kylmyys on hiipinyt sisimpään.
Tänään Herra kuiskaa lumikukkaa katsovalle.
"Etkö näe, minä olen piirtänyt nuo kukkaset. Minä olen ollut ja olen lähelläsi. Sinun sydänhuoneessasi. Ei sinua ole unhoitettu.
Katso, kuinka tarkasti lumikukkasen muodot on valmistuneet, niin tarkoin valmistan myös sinut, lapseni. Ja vielä tarkemminkin, sillä ristinpuuhun on piirtyneet verikukkaset, merkiksi rakkaudestani sinuun".
Odota Herraa, sillä vielä minä saan häntä kiittää, hänen kasvojensa avusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti