maanantai 2. joulukuuta 2019



Jouluisia ajatuksia....

Auringon säteet valaisevat lyhyttä joulukuun päivää. 
Yöllä satanut ohut lumipeite hohtaa puhtaan valkeana.
 Pikkulinnut pyrähtelevät ruokintapaikalla. 

Joulu lähestyy ja sitä lähestytään kovin monenlaisin aatoksin ja mielipitein.

Itselleni uskoontuloni jälkeen on joulun sisältö ja sen viettäminen muuttunut jokseenkin täydellisesti.

Voisin sanoa, että joulun sisältö avautui minulle vasta uskoontulon myötä.

Ensimmäinen jouluni uskovaisena oli kokemuksena hyvin voimakas ja siunaava.

Juuri jouluna koin syvälle sisimpääni, että Jeesus Kristus on minun Herrani ja Vapahtajani.

 Muutamia viikkoja aiemmin, Tuomiosunnuntaina, muutui pieni elämäni kertaheitolla.

Syvä sisäinen ahdistus, sielun hätä, väistyi ja likainen tuntoni puhdistui. Kyynelten padot avautuivat, ja itkemättömät itkut virtasivat kyyneleinä. Olin ylionnellinen.

Ensimmäisenä todellisena joulunani sain sisimpääni myös kutsun Jumalan valtakunnan työhön. Sitä kutsua olen kantanyt nämä vuodet vajaasti, mutta vahvassa luottamuksessa Kutsujan uskollisuuteen.

Minulle joulu on, ja tulee olemaan, Minun Herrani ja Vapahtajani syntymäpäivä.

Tiedän toki, että Herramme syntyi todennäköisemmin Lehtimajanjuhlan aikoihin.
Tiedän, että on opetusta, että on epäraamatullista viettää joulua aikaan, jota on vietetty pakanallisena juhlana.

Kuitenkaan en ole näiden vuosien aikana tavannut ketään, joka olisi viettänyt Jeesuksen syntymäpäivää joulukuun ulkopuolella.

Raamattua lukiessani olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että vuosien seuraaminen on halki raamatun ollut hyvin johdonmukaista ja selvää.

Raamattu mainitsee myös maallisten kuninkaiden juhlineen syntymäpäiviänsä.

Eikö meillä, sitä suuremmalla syyllä, ole etuoikeus juhlistaa Herramme Jeesuksen syntymää.

Mielestäni joulu ei kuulu epäjumalille, eikä mikään muukaan ajanjakso tai päivä.

Kaikki päivät ovat Luojan lahjaa meille, ja Hänelle kuuluu niistä kunnia ja kiitos.

Itämaan tietäjät toivat syntyneelle Vapahtajalle lahjoina kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
He tiesivät Kuninkaan ja Messian tulleen.

Itse en voi tuoda Hänelle syntistä sydäntä enempää, mutta voin sydämestäni antaa Hänelle kunnian kiitoksen ja ylistyksen.

Joulun Herraa juhlistamme kodissamme kaunistamalla sitä. Joulukuusi, jota jotkut sanovat pakanalliseen riittiin kuuluvana, on kodissamme Jumalan kunniaksi ja Hänen kirkkaudelleen kiitokseksi, aina latvatähteä myöden. Meille joulupuu muistuttaa elämänpuusta, joka siellä ajanrajan tuolla puolen kantaa hedelmänsä ja jonka lehdet ovat parantavaiset.

Room. 14:5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden.

Jouluun kuuluu risti, sillä Jeesus syntyi kuollakseen, jotta me voisimme kuolla elääksemme. Siksi usko Jeesukseen on enempi, kuin vain aika, jossa laulamme Hoosiannaa.

Pieneen armahdettuun sydämeen kuuluu laulu, joka kantaa vuoden jokaisena päivänä. Minulle on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra Daavidin kaupungissa.

Rauhallista ja siunattua joulunaikaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti